Täällä ollaan!

Hei vaan Melbournesta! Matka oli ihan älyttömän pitkä, mutta kai sen voi sanoa menneen hyvin. Selvittiin kuitenkin vain pienillä turbulensseilla, eikä lennot ollut niin paljoa myöhässä, että me tai laukut oltais jääty seuraavasta.

Eka päivä Melbournessa meni pienessä väsymyksessä, vaikka ite nukuin verrattain hyvin. Oltiin siis perillä tiistai iltana ja uuden vuoden aattona täällä heräiltiin ekaa kertaa. Siinähän se sit meni pikkuverkkalenkillä ja vähän nähtävyyksiä ihaillen. 

Taino ei täällä mun silmään kovin paljoa nähtävää ole. Kaupunkia vaan. Sellasta rakennettua vaan, korkeeta taloo ja sellasta. Tossa kuvassa onkin taustalla pilvenpiirtäjä, johon pääs kattoon näkymää 88. Kerroksesta. Hienolta tää kaupunki sillai kauempaa näytti.

Vuos vaihtu meillä suht rauhallisesti. Käytiin healthy burgeris syömässä luomuhamppareita ja katottiin ilotulituksia. Ilotulitukset oli semimakeet. Kaikista korkeimmista taloista ammuttiin ympäri kaupungin mieletön määrä rahaa taivaalle. Kuvat tästä huvista oli sanoin kuvaamattoman huonoja, niin voi ihan ite googlettaa mageen ilotulituksen ja katsoa niitä kuvia :D 

lisää kuvia reissusta löytyy instagramista @munellu @tiukem @tyttiki sekä @vjsportshoes.Seurailemaan vaan, jos kiinnostaa. Myös #irocitreissaa saattaapi löytyä istasta kuvaa! 

Täällä ihailtiin siis raketit 10h sitten ja nyt heräillään uuteen päivään. Alotellaan tänään varmaan lenkin merkeissä. Kyrölä on taas sen verra jäniksen seläs, et varmaan aika pian sinne suunnataan. Mukavaa uutta vuotta!

LOMA

Tänään alko loma ja sen kunniaksi herää henkiin myös matkablogi. Vähän jo kutkuttaa, sillä puolentoista viikon päästä nokka on kohti ulkomaita. Onneks tässä on joulu välissä, jotta ehtii vähän rauhottuun (=säntäilemään ympäri Suomea ja hätäilemän jouluostoksia). On meinaan ollut rankempi syksy kun ajattelin. Tai ainakin siltä nyt tuntuu kun sydän on ottanut sellasia jungle drum -tyyppisiä rytmejä viime viikot. Nää viikot on nenä ollut enemmän kirjoissa kun ulkona ja sitä ennen syksy meni junaillessa Helsinki Tampere väliä. Ensin kuljin sielä töissä ja sen jälkeen työhaastatteluissa. Virkasuhde onneksi loppui, naulasin uuden työpaikan kevääksi ja tentitkin meni tänä syksynä keskivertoa paremmin. Niin, ehkä tästä voi päätellä, että jos tekee jotain niin on keskimäärin rankempaa kuin silloin kun ei tee mitään. Oon meinnaan vähän yrittänyt urheillakin. Pitää vähän reenata, että voin reenata talvella.

No mutta eipä arki ole kirjottamisen arvoista kuitenkaan. Vaan äitiä(kin) on taas ottanut sydämestä, että jos ei kuulumisia kuulu matkalta. En tiedä tuleeko varmasti kuuluumaan, mutta yritetään. Ainakin blogin päivittäminen on hyvä keino taltioida omaan muistiin reissun käänteitä. Ja näin myös varmistaa, ettei kukaan kerro sulle miten menee kotona, kun nehän tietää jo miten mulla menee. Jep.

Blogi jatkuu siis, jos jatkuu, hyvin aikaisempaan tapaansa: kirjoitusvirheillä ja epäloogisilla lauseilla. Aiheet tulee olemaan laidasta laitaan ihan sieltä juustohöylästä alkaen. Uskon tosin, että Australiassa on juustohöyliä. Ja Uudessa-Seelannissa.

Suunta on siis #maailmantoisellepuolen. Ensin Australian Melbournen kautta Tasmaniaan suunnistamaan. Hobartista sitten Sydneyn kautta Aucklandiin ja lopulta Christchurchista takaisin Helsinkiin. Helsinkiin mä sitten jäänkin, ne työt. Todellisuus iskee siis heti vasten kasvoja kun Suomeen takas tulen. Tili tuolloin työn tekoa jo huutaakin, luulisin.

Jutun kuvat on Kroatiasta mun elämäni epäonnistuineimmalta hyvältä matkalta.