San Sebastian 5.6

Pari viikkoa sitten keskiviikkona suunnattiin Ennin ja Heidin kanssa heti aamusta nokat kohti pohjoista. Suuntaa Atlantin rannalla sijaitseva San Sebastian.

Bussi matka oli tuskaisen pitkä, mutta perillä oltiin jo kymmenen jälkeen ihanassa auringon paisteessa.

Joen vartta vanhaan kaupunkiin

Olin kuullut huhua, että San Sebastian, tai Donostia toiselta nimeltään, on todella sympaattinen ja kaunis kaupunki meren rannalla ja sitä se kyllä olikin! Vanhan kaupungin kujat eivät olleen niitä kapeimpia, mutta todellakin yksiä kauneimpia, mitä Espanjasta löytyy. Sopivan pieni ja idyllinen keskusta aivan meren rannalla. Nam :)

Suloista ja vanhaa 

Kaupungin rannat on ihanasti meren puokamassa, joten rannalta katsellessa maisemat oli kyllä mitä mahtavimmat. Kyllä kelpasi makoilla.

Meri <3

Ainoa huono puoli oli, että kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin. Ehkä mä vielä palaan, un dia...

Enni ja Heidi

Satamaa ja kukkuloita

Huomenna on taas aika lähteä reissun päälle. Laukut on lähes pakattu, olo epätodellinen. Tällä kertaa suuntana Suomi: I'm coming HOME!

ultimo fin de semana en Zgz

Vika viikonloppu alkaa oleen takana. Jep, niin se aika vaan rientää. Lepposissa merkeissä on pari päivää vierähtänyt. Viikonloppu onkin ollut hyvässä seurassa auringon palvomista ja altaaseen pulahtelua, tietenkään tapaksia ja viiniä unohtamatta.

viimiset viikot täällä on antanut kyllä paljon syytä haikeille hyvästeille, vaikka koti-ikävä on ajoittain vaivannut ja Suomeen paluuta en meinaa malttaa odottaa. Koti on aina koti, mutta Tubon pikkukujat ja tapakset sieltä puuttuu. Myös lämpimiä öitä, jollloin mittari ei tipu alle 20 asteen, tulee varmasti ikävä. Tietenkin tänne jää myös kavereita, joita ei liian usein tämän jälkeen tuu nähtyä. Toisaalta miksipä sitä ei lähtisi esimerkiksi Köpikseen viikonlopuksi.. Matkustaminen on kuitenki aika mukavaa :)

Huomisen ainakin saan vielä nauttia helteestä, muutoin alkaa oleen laukun pakkaamista vaille valmis tää kevät. Ihokin on jo saanut sen verran väriä pintaan, että kehtaa sanoa olleensa erasmus Espanjassa.

Oodi imurille ja suomalaisille pesuaineille

Mulla on ollu ihan hyvä aamu, tai aamupäivä. Viikonlopun ukkosten jälkeen paistaa taas aurinko ja kyllä se vaan on kiva aloittaa päivä aamiaisella ja kahvilla, samalla jotain hömppä romaania terassilla lukiessa.
Tosin tänään mutteripannu teki taas tepposet ja räjähti liedelle. Koko homma sillain poksahti, pomppas ilmaan ja kaatu pitkin liettä. En käsitä. Toisella kertaa sain kahvit kuppiin asti. Pakko myöntää ei oo mun eka kahviepäonnistuminen tänä keväänä. :D

San Sebastianista viime viikolla, juttua lisää myöhemmin.

Viikonloppuna oli mun siivousvuoro, mutta ylläri jäi taas tähän maanantai aamuun. Mä nyt en ole mikään siivoomisen ystävä, mutta täällä se on niin turhauttavaa. Kaikki välineet on jostain keskiajalta ja ihan hirveitä. Lisäks nää pesuaineet haisee joltain ihmismyrkyiltä ja joka siivouskerran jälkeen mä availen tääl kaikki ovet ja ikkunat, että pystyis taas hengittään. Myöskään tää epämääräsen tavaran paljous helpota hommaa. Mä oon kaikki nää vuodet luullut, et mä inhoon imurointia, mut noup, mä inhoon siivousta, jos ei ole imuria. 25neliöö imurilla on aika iisi tän jälkeen! Mulle on jopa tupsahtanut mieleen ajatus, et vitsi mul on täst lähtien aina sen 25neliön verran puhtauttaa kotona, kun keittiössäkään ei oo muiden tiskejä ja sotkuja. Jep, I dream about it, mahtuu vaan enemmän omia sotkuja tilalle..

Kivaa viikkoa kaikil, mä lähen täst pitämään Suomen tuntia!

Mahtireissu Kroatiassa

Triesten lentokentältä oli taas yksi iloinen jälleen näkeminen. Laura lensi Roomasta, vastassa oltiin tietenkin "Laura" -kyltin kanssa. Ei koskaan voi tietää olisko se enää tunnistanut. Lotta oltiin saatu seuraamme jo edellisenä iltana.

Hertzin auto oli yllättävänkin tilava pikku fiatti, kaikkien laukut mahtui onneks peräluukkuun, niin tilaa riitti. Ei muuta kun nokka kohti Kroatiaa! Mahtireissun roadtrip osuus alkoikin puolen tunnin pyörimisellä Triestessä. Miten ei oo minkään maailman kylttejä Slovaniaan??

4 tunnin ajomatka sujui lopulta yllättävän nopeasti ja perille Splitiin päästiin joskus keskellä yötä. Majotuttiin tosi kivassa Hostellissa ihan Splitin keskustassa, voin suositella kyllä! Törmättiinpä sielä myös pariin suomalaiseen reppureissaajaan, mikä ei kyllä yllättänyt. Suomea Splitissä kuului KAIKKIALLA!

Seuraavana päivänä kulutettiinkin aikaa tutustumalla splitiin. Ihana kaupunki, tosin voisin sanoa ihana Kroatia.

Aloitettiin ostamalla auto musiikkia 1998-1999 vuosilta

Tytöt torilla

Meri <3

Lotta on innoissaan, taustalla Split

tykkään

Splitistä matka jatkui kohti Zadaria. Pysähdyttiin matkalla yhteen luonnonpuistoon reippailulle ja evästämään. Luonnonpuisto oli täynnä pieniä vesiputouksia ja vettä oli kaikkialla.

Lotta ja vesiputous

Zadarissa majotuttiin pienessä kalastajakylässä ihan meren rannalla. Kroatiassa on ihan valtavasti asuntoja, joita vuokrataan turisteille. Voin suositella sellasessa majottumista, meille osu ainakin mukavat asunnot sekä Zadarissa, että Pulassa. Omistajat oli myös tosi ystävällisiä ja avuliata.

Käytiin myös kivalla veneretkellä Zadarin edustalla, ihana vanhapappa ajeli meitä läheisille saarille. Käytiin uimassa meressä ja syömässä hyvää ruokaa kalaravintolassa. Nam.

Tässä kohtaa reissua mun kuvaus into ilmeisesti lopahti. Noh, ehkä saan joskus muilta kuvia.. :D

Zadarin jälkeen suunnattiinkin sisämaahan ja pääkaupunkiin Zagrebiin. Ehkä kaupungeista lopulta mun lemppari! Tosin meri puuttui..

Laura ja Lotta Zagrebin illassa, eiks oo hyvän kuvaajan merkki kun saa lyhtypylvään kasvaan päästä..

Turisti kuvaa turistia

Meitä neuvottiin hostellilla, että raitiovaunuissa voi hyvin matkustaa pummilla, koska tarkastajia ei juurikaan ole. Otettiinkin neuvosta vaari ja hypättiin illan päätteeksi ratikkaan. Noh, kyllähän parin pysäkin jälkeen tarkastajat liitty seuraan ja kummallisesti kysy lippuja vain meiltä ulkomaalaisilta. Paikalliset sai ihan rauhassa matkustaa. Pitkän suomenkielisen selityksen jälkeen herra tarkastaja päätti kuitenki luovuttaa meijän suhteen ja hyppäsi ratikasta ulos. Ei tainnu ymmärtää mitä Lotan kanssa yritettiin sanoa :D

Seuraava päivä vietettiinkin Zagrebissa kierrellen. Muun muassa Museum on broken relationships oli kohteena. Todellista kulttuuria!

Zagrebia ylhäältä päin

Päivän päätteeksi jätettiin Sara lentokentälle ja jatkettiin kolmisin kohti Pulaa. Pulassa vierähtikin sitten viimeiset päivät. Tehtiin tutustuminen lähi alueeseen autolla, syötiin hyvin ja hengailtiin. Lepposta ja mukavaa loppu ajan oloa :)

Uups lampaita tiellä

Taas meri ja rantakahvila

Sisaruskuva

Tuliaisostoksia tienvarresta

Söpö auto

Lopulta oli aika lähteä erisuuntiin. Lotta Tampereelle, Laura Roomaan ja minä suuntasin takaisin Zaragozaan. Päivän matkustamisen jälkeen (Pula-Trieste-Valencia-Zaragoza) olin 15tunnin jälkeen vihdoin takaisin kämpillä. Oli matkustanut olo.

toisiksi viimeinen perjantai

Kaikkien myöhässä tulevien reissukertomuksien lomaan pikkaisen päivitystä ihan tällein tästä hetkestä. Enni ja Heidi lähti tänä aamuna aikasten. Niitten vierailusta lisää juttua, kunhan saan Ennilta kuvia (köhöm fast please!!) Täällä on kuuma ja tosi pilvistä ja sellanen hikoilenkokoajan -ilma. Kauhee päänsärkykin hiipii kun ilma on painostava kun mikä.

Kävin pitkästä aikaa kahvilla Naishan kanssa, molemmat ollu niin eri suunnissa menossa, että olipa kiva nähdä pitkästä aikaa. Cafe Botanico ihan plaza pilarin vieressä oli oikein viihtysä paikka. tykkään. Kokeiltiin ekaa kertaa myös paikallisten Cafe con leche con hieloa eli maitokahvia jäillä. Sairaan hyvä! Pöytiin tuotiin siis ihan tavalliset Cafe con lechet ja lisäksi lasi jäitä. Kahvi on siis tarkotus kumota jäälasiin ja juoda siittä. Tosi näppärä kesäkahvi 1,50e.

Parin tunnin rupattelun jälkeen poikkesin kaupan kautta kotiin. Oikeesti täällä kauppareissukin voi yllättää useempaan kertaan. Eka sai tuntea suurta ylpeyttä meista suomalaisista nuorista tai no tässä nyt tarkoitan ehkä itseäni muutama vuosi sitten ja muita tuntemieani (entisiä)alaikäisiä. Suomen tiukka lainsäädäntö (ja sen noudattaminen) on meinaan kyllä koulinut suomalaisista nuorista hyvin eteviä monella tapaa, muun muassa alaikäisenä alkoholin ostossa. En ole koskaan nähnyt noin huonoa yritystä kun tänään Mercadonassa nämä espanjalaiset nuoret esitti. Ne kymmenen selkeästi liian nuorta tyttöä ja poikaa olis ihan hyvin voinut kikattelun ja hihkumisen sijaan huutaa, että "me ostetaan kohta alaikäsinä sangriaa" ja lopputulos olis ollut sama. Nyt ne tyyty vaan siinä kassan edessä kikatteluun ja kiljahteluihin "jännittäää!!". Kassat siinä mulkoili niitä vihasesti ja kävi keskenään neuvottelua asiasta, sitä ne ei huomannut..  Pliis, yrittäkää edes.

Kaupasta palattuani hyppäsin meijän talon hissiin, josta tuli ulos meijän ihana portieeri, tuttujen kesken Jamppa vaan. Hissiin jäi kuitenkin toinen mies, joka sitten alotti kivasti rupattelun "Eres francesa?", juu öö en ole rasnkalainen. Muut faktat se tiesi tosi hyvin, Erasmus, täällä vaan tän kevään, asuu 5a:ssa. Kerran eräs nainen aloitti hissirupattelun suoraan sillä "asutko 5a:ssa?" ja sitten ei kysynyt enää muuta, tiesi jo että tässä on se Erasmus vaihtari :D  Nää on näitä oikein parhaita puolia siinä, että talossa on portieeri, joka juttelee kaikille ja jonka työn kuvaan taitaa kuulua kaikista kaiken tietäminen. Kaikki myös sitten varmasti tietää, kun taloon muuttaa ulkomaalaisia. :D

Toukokuu & mahtireissu osa Saksa&Italia

Toukokuu vierähti kyllä hurjaa vauhtia. Kuun alussa mulla on vanhemmat ja täti vierailemassa Zaragozassa. Tän ajan kuvat mä hukkasin loppukuusta puhelimeni mukana, onneksi ne taitaa suurin osa löytyä porukoiden puhelimista.. Käytiin muun muassa härkätaistelussa, tällänen kerta elämmässä riittää -kokemus, mutta kulttuuria kai kuitenkin. Voi härkäraukat! :D

Porukoiden lähdettyä mulle tuli melkein heti ihana Elina kylään. Lenkkeiltiin ja shoppailtiin. Juostiin puolimaraton ja lähdettiin Barcelonaan.

un poco vino tinto

Ei se hyvin mennyt, mutta meni kuitenkin

Pakollinen turistikuva parque qüellilta

Hanhet puolusti poikasiaan turistie keskellä

Turisti ja nähtävyys

Barcelona oli taas ihana ja aurinkoinen, mutta kyllä Espanjasta kauniinmpiakin paikkoja löytyy! 

Barcelona oli mahtireissun ensimmäinen etappi. Sieltä jatkoin matkaani Saksan Tübingeniin vierailemaan Saran luona. Saksan pikku kaupungit on kyllä ihania, niin vehreetä kaikkialla ja sellasta kylä henkeä ja tosi kotoista. Vasta Tübingenissä mä ehkä huomasinkaan kuinka kaipaankaan Suomenkin luontoa ja lenkkejä ihan kaupinkin poluilla järvenrannalla, täällä Espanjassa kun ei oikein metsää ole, järvistä puhumattakaan!

Postikorttitalot Tübingenin keskustassa

Turistiopas Sara

Itse Turisti ja söpö pikku kanaali keskustassa

Sateisesta Saksasta matka jatkuikin sitten kohti Italiaa ja Gardajärveä. Sara tarttui Tübingenistä matkaseuraksi ja Sara pakkasi sitten epähuomiossa flunssankin mukaan, joten pikkuisen epäonnisesti jatkui reissu. Säidenkään puolesta ei hemmoteltu, vaan sadetta piisas. Parilla mahtavala lenkilläkin pääsin käymään upeissa maisemissa. Muutoin Riva oli kyllä mukava paikka ja veden äärellä niin ihanaa. Tehtiiin myös yhtenä päivänä retki laivalla Monfalconeen, joka oli jopa ehkä hieman suloisempi kaupunki pikku kujineen. Järveltä käsin oli myös kiva katsella maisemia, voin suositella!

Sara ja taustalla Riva del Garda

Monfalconen rannalla, hetki ennen kohtalokasta aaltoa, hups

Monfalcone järveltäkäsin

Italian kierros jatkui Gardalta kohti Venetsiaa. Venetsiassa olin sitten jo itsekkin niin pää täynnä räkää, etten oikei osannut nauttia sen kauneudesta ja turisteja pursuilevat pikku kujat tuntuivat lähinnä ahdistavilta. Ehkä terveenä ja paremmissa voimissa kaikesta olisi nauttinut eritavalla. Flunssahoureisenkin mielestä kaupungista löytyi valtavasti ihasteltavaa, joten kyllä Venetsia kuitenkin kokemisen arvoinen oli :)

Vaaleanpunainen kanaali iltahämärässä

Turisti taas ja kanaali taas

The one and only HEDELMÄVENE

Bisnesmies

Venetsiasta suunnatti Saran kanssa kohti itää ja Triesteä. Siellä viivyttiin vuorokauden verran ja odoteltiin Lotan ja Lauran saapumista, vaihdettiin julkiset Hertziin ja hypättiin tien päälle kohtia Kroatiaa.

Takaisin täällä

Huh, hiljasta on ollut täällä. Liikaa vieraita käymässä ja liikaa ite reissussa. Eilen yöllä palasin taas Zaragozaan. Ei oo ollut aikaa pysähtyä ja kirjoitella kuulumisia, saatika lisäillä kuvia. Sitten kun on hetki aikaa, niin olo on niin kuin nyt. Väsynyt, aivot narikassa. 

Jahka tästä selviän, aijon ilmoille päräyttää kuvan täyteisen postauksen härkätaisteluista, vanhemmista, hyvistä ystävistä, ruuasta, suomentunneista, kamalasta puolimaraton kokemuksesta, Barcelonasta, Tübingenistä, Gardajärvestä, Venetsiasta, junamatkustamisesta, lentämisestä, Kroatian mahtavista maisemista, matkasairastelusta, pilalle menneistä suunnitelmista, kauniista auringonlaskusta, taas ihanista ystävistä, joiden kanssa sitä aurinkoa katsella, ekasta sommersbyn sideristä tänä kesänä, venereissusta ihanan papparaisen kyydissä, sateesta ja kaatosateesta, siitä olosta kun ei tarvitse tehdä mitään ja nauttii siitä, jäätelöyliannostuksesta, kuohuviistä, piirrustuspeliin vittuuntumisesta, "pitää" ja "täytyy" sanoista eroon pääsemisestä, puhelimen hukkaamisesta ja poliisilaitoksella käymisestä ja ehkäpä vielä jostain muusta.

Mahdollisesti joku mainitsemani juttu jää myös huomioimatta, mutta ainakin noista mun viimeset viikot on koostunut. Tässä viimesten viikkojen aikana on myös pyörähtänyt käyntiin mun viimeinen kuukausi täällä ja ihan pian saankin jo pakata ensimmäisen Suomeen lähtevän laukkuni Ennin mukaan. Ite seuraan perässä 18.päivän päästä.

Tänään otan illan iisisti.

Juustohöylä

Zaragozaankin on avattu tanskalainen Tiger krääsämyymälä. Ennen joulua niitä putkähteli Tampereelle kuin sieniä sateella, en uskonut tarvitsevani sieltä mitään. Tänään leikkasin juustoa JUUSTOHÖYLÄLLÄ ensimmäistä kertaa reiluun kolmeen kuukauteen. Kiitos sinä tanskalainen Tigerin luoja, joka toit palan pohjoismaita tänne etelään. Hyvästi liian paksut valmiiksi siivutetut pahanmauiset juustot, mun leivät maistuu seuraavat kaksi kuukautta* hyvälle! Kuinka tavalliset asiat voikin tehdä onnelliseksi. Taidankin mennä tekemään juustovoileivän.

*Okkei alle kaksi kuukautta. Ostin lennon kotiin, kun nyt halvalla sai. Jos mun matka menee edes yhtään sujuvammin kun porukoilla tänään, mun laukut kolahtaa Helsinki-Vantaalla liukuhihnalta alas just sopivasti juhannuksen viettoon.

Hei! Mitä kuuluu?

Oltiin eilen lasillisilla ja tapaksilla (yllis tapaksia) porukassa, johon kuului 3 italialaista poikaa, kaks saksalaista tyttöä, hollantilainen tyttö ja minä. Jotenkin päädyttii tilanteeseen, että mun piti kertoa miten sanotaan Hola, que tal? suomeksi. Jep, jos haluut saada kaikki nauramaan sano "Hei mitä kuuluu" :D Kuulosti kuulemma ihan vitsiltä.Samalla sain kaikki respektit sille, et oon ainoo jonka äidinkieles ei oo varmasti yhtään samankaltasta sanaa espanjan kanssa.

Tästähän pääsee sit kivalla aasinsillalla siihen, et alan maanantaina pitään suomen tunteja espanjalaisille teineille. Toivottavasti nekin näkee suomen yhtä hauskana ja saan kaikki 18tuntia kunnialla pidettyä :D Onneks tavotteena on vaan puhua englanniksi oppilaiden kanssa Suomesta ja opetaa vähän perus fraaseja. Kaikki kolme on myös lähössä ens syksynä kolmeksi kuukaudeksi Vantaalle, jonkun oppilasvaihto projektin myötä eli voisin kuvitella, että ovat ihan kiinnostuneita Suomesta. :)

Huomenna tulee taas vieraita! Äippä ja iskä sekä Sirpa, mun täti. Jee!!

Tarragona & Diada de Sant Jordi

Eilen oli pyhä päivä, taas! Lähdettiin hollantilaisen Naishan kanssa pikku daytripille Tarragonaan, Catalunyaan, Barcelonasta etelään, välimeren rannalle.

Turistit, amfiteatteri ja meri

Reissuun lähettiin ihan hullun aikasin ja bussi kohti Tarragonaa starttas klo 7.00. Muutama tunti nukkuen ja sitten päästiin nauttimaan Tarragonan auringosta!


Kyseessä on siis kohtuu pieni ja vanha merenranta kaupunki, jossa turisteja paikalle houkuttelee biitsin lisäksi Romalaiset rakennukset, jotka on esimerkiksi Zaragozaan verrattuna säilynyt tosi hyvin. Siinä missä täällä on näkyvissä pienet rippeet roomalaisten rakennuksista oli Tarragonassa paljon enemmän historian jälkia näkyvillä. Varsinkin ampfiteatteri, jonka takana kimmelsi sininen meri oli kaunista katseltavaa!

Amfiteatteri linnotuksen päältä kuvattuna

Vanhan kaupungin kadut oli myös sulosen pieniä ja rappusia sai kivuta ihan tarpeeksi! Huhhuh! Vanhan kaupungin puolelta löyty myös aukio, joka oli IHAN täynnä ravintoloita. Nautittiinkin siellä menu del diat 10e 3ruokalajia, nam. Ruokajuomat täällä aina välillä naurattaa kun menuun kuuluu juomina sangria, kalja, viini tai vesi. Limppareista joutuu maksamaan usein lisää!

Rannallakin käytiin. Nautittiin auringosta ja harmiteltiin bikinien kotiin jättämistä.

Cataloniassa näkyy myös aina ihan hirveesti Catalonian lippuja asuntojen ikkunoista roikkumassa. Myös vähän joka paikassa näkyy graffitteja kuinka ei olla Espanjassa vaan Cataloniassa. Itsenäisyys haaveet siis todella näkyy kaduilla!

We want to be free -seinämaalaus

Eilen 23.4 oli myös siis pyhä päivä. Varsinkin Cataloniassa tärkeä diada de Sant Jordi. Kyseessä on vähän kun toinen ystävänpäivä ja ruusun ja kirjan päivä. Joka tapauksessa Rambla oli täynnä kojuja, joissa myytiin ruusuja ja kirjoja. Joka ikisellä myös oli kukkia käsissään. Hauskaa kun totakin päivää selvästi vietetään ja ihan joka ikästen keskuudessa :)

Meri <3

Täällä Zaragozassa se meni nimellä dia de San Jorge ja kyseessä on ilmeisesti lähes sama tapahtuma. Zaragozassa se on myös Aragonian päivä, joten täällä vietettii kunnolla pyhäpäivää toisin kun Cataloniassa kaupat oli auki.

Kotiin päästiin joskus myöhään yöllä. Ja huhhuh kun väsytti! Turistielämä on vieläkin rankkaa! Tänään onkin ollut aika väsy ja posket punottanu koko päivän ulkoilusta.

PS. mun kamera sano ittensä jotenki irti, joten kuvissa turvauduin matkaseuraani. Plääh..

Pan Negro - kaikki hyvä ei voi olla mustaa

Kun on kolme kuukautta oleillut vaaleanleivän ja tapasten luvatussa maassa on muutaman kerran ehtinyt kaipaamaan muutamia perus elintarvikkeita, jotka Suomessa kuuluu lähes jokaiseen päivään. Pahimmissa ruisleipävierotusoireissani olenkin sitten marssinut El Corte Inglesille ostamaan "Pan negroa" eli mustaa leipää. Ensimmäisellä kerralla olin innoissani, koska kyseinen ruisleivän sukulainen muistutti pitkälti Real ruisleipää, josta kyllä kovasti pidän. Totuus oliki sitten jotain muuta ja maku sellainen kitkerä ja no, kyllä mä sen loppuun sain lopulta syötyä.

Toi eka ruisleipä kokeilu ajottu noin reilu 2kk takaperin kun olin vasta maahan tullut. Palasin siihen vaaleaan höttöön ja vannoin, että elän kiltisti maassa maan tavalla. No en sitten elänyt.

Jokin aika takaperin erehdyin taas El Corte Inglesin leipähyllylle ja tarkkailin Pan negro pakettien kylkiä, etsien lähinnä Suomen ruikkaria vastaavaa leipää.. Kaikkihan näyttävät siltä Realilta, mutta.. Päädyin sitten ostamaan kahta erilaista leipää. Toinen oli selvästi raskaampi paketti ja toivoin, että siinä olisi sitten hieman enemmän jotain joka peittäisi sen edellisen leivän kitkerän maun. Ja näin olikin, leipä oli oikeasti jo aika hyvää, mutta se oli varmaan jotain ruisleipäkovisten kamaa, koska mun maha ei sitä ainakaan sulattanut. Kahtena päivänä kokeilin syödä, jonka jälkeen maha kolminkertaiseksi turvoneena heitin loput roskiin..

Toinen leivistä maistui tasan samalta kuin se ensimmäinenkin. Nyt erona on vaan kahden kuukauden höttöleipäkausi, jonka aikana oon muutamaan kertaan ehtinyt syömään Mercadonan kolmea eri "täysjyväleipää". Oon ihan tyytyväinen tähän kitkerään makuun. Kiva, että leipä maistuu edes joltain.

Äiti ja iskä tuokaa ruispaloja!

Vieraiden jälkeen

Huoh, oon taas yksin täällä. Vieraat lähti yöllä, hyi hirveen aikasin. Olinkin sitten aamulla kun mikäkin zombi. Onneks oli sovittuna yhden itävaltalaisen Hanneksen kanssa lenkki, niin sain lähdettyä. Kivaa kun on ollut lenkkiseuraa eka Annista ja Laurista ja sitten vihdoin saatiin Hanneksenkin kanssa aikataulut sovittua yhteen, että päästiin lenkille. :)

Viikko on menny aika rattosasti. Keskiviikko ja torstai meni enemmän ja vähemmän auringossa lenkkeillen ja maaten. Osu oikein kunnon hellekelit vieraiden tulon kunniaks. Täällä olikin sitten kaks hyvin punaista suomalaista mun lisäks. :D Ah, olipa ihanan lämmintä, jopa vähän tukalaa välillä! Varjossa oli keskiviikkona 29, auringossa sitten varmaan pitkälle päälle 30.

Auringon palvonnan lisäksi kokeiltiin tietty myös Zaragozan tapasvalikoimaa ja nautiskeltiin. Onneks tuli lenkkeiltyäkin.. Olipa kiva nähdä noita :)

Nyt on kyllä taas vaihteeks pää vähän tyhjä. Nukuin sairaan huonosti sen jälkeen kun olin noi kolmen aikaan yöllä hyvästelly. Ensin en saanut uudelleen unta ja sitten seitsemän aikaan aamulla kämppis tuli tyttöystävänsä kanssa baarista. Tsiisus tää on sekanen maa. Kolmekymppiset asuu opiskelijoiden kanssa ja juhlii viikonloppusin seittemään aamulla. En ees halua tietää kuin vanhaks ne ittensä tänään tuntee! :D

En tainnut ottaa yhtään kuvaakaan koko viikon aikana, jäi siis tekstin kuvitukset vähän vähiin. Mä olen muutenkin niin huono kuvailemaan lomilla, niin miten mä voisin koko 5kk jaksaa kuvata! Nyt yritän ryhdistäytyä, edes yritän :)

Tasan 3kk muuten tullu täällä oltua, kaks jäljellä. Aika vaan menee!

Piknik sunnuntai

Aika lepposissa merkeissä täällä viikonloppu vierähti. Lämmintä oli, joten sunnuntaita vietettiin Parque grandessa piknikin merkeissä. :) Ihan rentoa oli, osa palo auringossa, ite en onneks enää :)

Tänään onkin ollu tosi löysä ja vetämätö olo, ehkä eilisaamun pitkä lenkki yhdistettynä auringossa loikoiluun vei vähän mehuja. En varmaan juonutkaan tarpeeksi, vaikka yritin. On se helle sellasta.

Vähän oon silti saanut siivoiltua ja huomenna saankin taas pitkästä aikaa vieraita Suomesta! Jippii! Hyvät kelitkin täällä jatkuu, joten luultavasti jatketaan piknikin merkeissä vielä tän viikon aikana. Saa nuo kalkkilaivan kapteenitkin sitten kunnon punotuksen kotiin viemisiksi.. :)

Kesän ensimmäinen päivä

Moi, tiiättekö sen kun on ollut lämmin päivä +24 astetta ja illalla kahdeksan aikaan aurinko alkaa laskea* ja on vähän tuulista. Tuulikin on kuitenkin sellanen mukavan lämmin, eikä tunnu yhtään kolealta iholla. Voi olla t-paidalla ulkona ja on mukava olla**, vaikka alkaa olla jo hämärää. Jep siittä lempeästä tuulesta tietää, että vihdoin on kesä. Täällä se alkoi tänään. :)


*Ei kyllä päde Suomen kesään, että aurinko täysin laskisi..
**No siis suomalainen tarkenee t-paidalla. Paikallisilla vieläkin niitä villakangastakkeja..

Valencia

Koska pääsiäisen vapaat (koska täällä nyt ei olisi vapaata.. ;) ) jatkuivat ja sade kasteli vieläkin Zaragozan katuja, päätin lähteä Valenciaan. Valencia oli ehdottomasti mun go to see -listalla, mutta koska kaikilla vähän muustakin kun Valencian yöelämästä kiinnostuneilla kavereilla oli vanhempia käymässä tai olivat itse vanhempiensa luona yms. Otin ensimmäistä kertaa ikinä junat ja majoituksen vain itelleni. Hurjaa!

Plaza Ayuntamiento

Vaikken mun aina tartte olla ihmisten kanssa ja viihdyn ihan ittekseni, niin kyllä mua vähän jänskätti, että ehdinkö mä kyllästyä yksin oloon ja usein kun matkustaessa vähän väsyy ja alkaa se tavallinen enoosaanutruokaa -kiukuttelu, niin ainoa kehen kiukuttelun voisin kohdistaa olisin minä ja vain minä. Onneksi vältyin kuitenkin suuremmilta riidoilta matkaseurani kanssa, vaikka pari kertaa se nälkä kyllä yllättikin. Varaampa siis toukokuun reissuun eväitä mukaan.. ;)

Mutta siis Valenciasta.. Se on IHANA kaupunki! Vei mun sydämen jo tiistai-iltana ja vasta perjantai päivän vesisade, ennen junaan nousemista, vähän latisti mun fiiliksiä siitä.

Näitä oli paljon! :)

Kyseessä on siis Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, joka on jollain ihanalla tavalla säilyttänyt sen oman luonteensa kaikkien turistien keskellä. Vaikka nyttenkin kuuli paljon englantia, ranskaa ja pikkaisen suomeakin, ei muiden kielten sekamelska ja turistien huijaaminen ollut yhtään mitään verrattuna esimerkiksi Barcelonan, Sevillan tai saatika Malagan turisti höpötyksiin. Palvelua sai espanjaksi ja paikalliset oli ihanan kärsivällisinä palvelemassa mua sillä espanjalla, toisin kun noissa aikasemmissa isoissa kaupungeissa.

Carmen, Valencian vanha kauunki oli myös jotenkin niin sulonen. Tosi kauniita rakennuksia, täynnä kahviloita ja ravintoloita. Ihana kauppahalli ja vaikka mitä. Kauppahallista ostinkin tuoretta ananas-mangomehua ja mansikoita, söin maksikat ja sain hirveen mansikkaähkyn.

Kauppahallin ulkopuolella olevia kojuja 

Kauppahallin edustalta

Kauppahallista tuoretta ananas-mango mehua

Vanhaa kaupunkia

Mun hostelli oli aivan vanhankaupungin kupeessa, Plaza de la Virgenin laidalla. Siitä pääsin kivasti aamulenkille Turian puistoon, joka on piiitkä vanhaan joenuomaan tehty puisto. Lenkkeilijöitä oli myös PALJON ja puistossa oli vaikka mitä aktiviteettia, urheilukentistä leikkipuistoihin. Tässä kohtaa mä olin tehnyt pienen mokan kun en ollut pakannut maraton finisher paitaa kassiin, koska ilmeisesti kun Valenciassa juoksee täytyy ilmoittaa minkä kisan nyt on sattunut juoksemaan. Jokasella vastaan tulijalla oli joku 10K, media maraton ja kovimmilla ne maraton paidat päällä. Pitivät mua varmaan IHAN amatöörinä kun salomonin paidalla juoksin. No ehkä hyvä vaan.

Plaza de la Virgen

Sillan tolppa Turian puiston varrella

Turia

Turia ja onnellisten lasten liukumäki

Puiston verrelta löytyy kivasti paljon Valencian nähtävyyksiä. Toisessa päädyssä on eläintarha ja toisessa se kuuluisa taide- ja tiedekeskus. Jotenkin överiltähän se näyttä mutta ihan hieno. Tuolta löytyisi myös akvaario,mutta se oli jotenkin kohtuutta män kallis, 27e aikuiselta kattomaan kaloja!? Vietin sitten perjantain sadepäivän kahviloissa..

Kuvasin kuvaajaa

Valenciassa mua viehätti erityisesti just se, että ihmiset oli ulkona, paljon. Juoksemassa, kävelemässä tai istumassa. Ihan mihin aikaan siellä liikkuikin, niin kadut oli täynnä turistien lisäksi paikallisia kävelyllä ja hengailemassa puistoissa. Plaza de la Virgenilläkin ihmisiä oli jatkuvasti, vauvasta vaariin kaikki sulassa sovussa. Myös ne angsti iässä olevat teinit ja katujen sankarit, joilla elämä mahtui ostoskärryyn.

Plaza Redonda ja miljoona myyntikojua

Kaiken muun lisäksi Valenciasta löytyy ranta. Iso sellainen. Tätä ei varmaan tartte perustella sen enempää.. ;) Ehkä pääsen siihenkin vielä joskus tutustumaan paremmin. Vaikka nytkin lämpötila keikku sielä 20paikkeilla ja välillä reilusti ylikin, niin ei ihan rantakelejä kuitenkaan kovan tuulen takia ollut. Nytkin mä kyllä rannalla kävin, mutta se tais olla mun tän reissun pahin nälkäkiukkukohtaus, joten yhtään kuvaa sieltä ei löydy... ehheh :D

Ympäristöstä löytyy muuten aivan uskomattoman näköistä luontoakin, joten pikkusen aktiivisempaankin lomaan on mahdollisuuksia. Ainoana miinuksena voisin pitää valencianoa, kieltä jota ne puhuu. Onneksi meillä on Suomessa vain yksi suomen kieli ja sen murteet, eikä montaa omaa kieltänsä.

Mutta voin suositella, jos Espanjaan tulee kannattaa mennä Valenciaan. Mahtava kokemus ja niitä mä tänä keväänä tulinkin hakemaan.