San Sebastian 5.6

Pari viikkoa sitten keskiviikkona suunnattiin Ennin ja Heidin kanssa heti aamusta nokat kohti pohjoista. Suuntaa Atlantin rannalla sijaitseva San Sebastian.

Bussi matka oli tuskaisen pitkä, mutta perillä oltiin jo kymmenen jälkeen ihanassa auringon paisteessa.

Joen vartta vanhaan kaupunkiin

Olin kuullut huhua, että San Sebastian, tai Donostia toiselta nimeltään, on todella sympaattinen ja kaunis kaupunki meren rannalla ja sitä se kyllä olikin! Vanhan kaupungin kujat eivät olleen niitä kapeimpia, mutta todellakin yksiä kauneimpia, mitä Espanjasta löytyy. Sopivan pieni ja idyllinen keskusta aivan meren rannalla. Nam :)

Suloista ja vanhaa 

Kaupungin rannat on ihanasti meren puokamassa, joten rannalta katsellessa maisemat oli kyllä mitä mahtavimmat. Kyllä kelpasi makoilla.

Meri <3

Ainoa huono puoli oli, että kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin. Ehkä mä vielä palaan, un dia...

Enni ja Heidi

Satamaa ja kukkuloita

Huomenna on taas aika lähteä reissun päälle. Laukut on lähes pakattu, olo epätodellinen. Tällä kertaa suuntana Suomi: I'm coming HOME!

ultimo fin de semana en Zgz

Vika viikonloppu alkaa oleen takana. Jep, niin se aika vaan rientää. Lepposissa merkeissä on pari päivää vierähtänyt. Viikonloppu onkin ollut hyvässä seurassa auringon palvomista ja altaaseen pulahtelua, tietenkään tapaksia ja viiniä unohtamatta.

viimiset viikot täällä on antanut kyllä paljon syytä haikeille hyvästeille, vaikka koti-ikävä on ajoittain vaivannut ja Suomeen paluuta en meinaa malttaa odottaa. Koti on aina koti, mutta Tubon pikkukujat ja tapakset sieltä puuttuu. Myös lämpimiä öitä, jollloin mittari ei tipu alle 20 asteen, tulee varmasti ikävä. Tietenkin tänne jää myös kavereita, joita ei liian usein tämän jälkeen tuu nähtyä. Toisaalta miksipä sitä ei lähtisi esimerkiksi Köpikseen viikonlopuksi.. Matkustaminen on kuitenki aika mukavaa :)

Huomisen ainakin saan vielä nauttia helteestä, muutoin alkaa oleen laukun pakkaamista vaille valmis tää kevät. Ihokin on jo saanut sen verran väriä pintaan, että kehtaa sanoa olleensa erasmus Espanjassa.

Oodi imurille ja suomalaisille pesuaineille

Mulla on ollu ihan hyvä aamu, tai aamupäivä. Viikonlopun ukkosten jälkeen paistaa taas aurinko ja kyllä se vaan on kiva aloittaa päivä aamiaisella ja kahvilla, samalla jotain hömppä romaania terassilla lukiessa.
Tosin tänään mutteripannu teki taas tepposet ja räjähti liedelle. Koko homma sillain poksahti, pomppas ilmaan ja kaatu pitkin liettä. En käsitä. Toisella kertaa sain kahvit kuppiin asti. Pakko myöntää ei oo mun eka kahviepäonnistuminen tänä keväänä. :D

San Sebastianista viime viikolla, juttua lisää myöhemmin.

Viikonloppuna oli mun siivousvuoro, mutta ylläri jäi taas tähän maanantai aamuun. Mä nyt en ole mikään siivoomisen ystävä, mutta täällä se on niin turhauttavaa. Kaikki välineet on jostain keskiajalta ja ihan hirveitä. Lisäks nää pesuaineet haisee joltain ihmismyrkyiltä ja joka siivouskerran jälkeen mä availen tääl kaikki ovet ja ikkunat, että pystyis taas hengittään. Myöskään tää epämääräsen tavaran paljous helpota hommaa. Mä oon kaikki nää vuodet luullut, et mä inhoon imurointia, mut noup, mä inhoon siivousta, jos ei ole imuria. 25neliöö imurilla on aika iisi tän jälkeen! Mulle on jopa tupsahtanut mieleen ajatus, et vitsi mul on täst lähtien aina sen 25neliön verran puhtauttaa kotona, kun keittiössäkään ei oo muiden tiskejä ja sotkuja. Jep, I dream about it, mahtuu vaan enemmän omia sotkuja tilalle..

Kivaa viikkoa kaikil, mä lähen täst pitämään Suomen tuntia!

Mahtireissu Kroatiassa

Triesten lentokentältä oli taas yksi iloinen jälleen näkeminen. Laura lensi Roomasta, vastassa oltiin tietenkin "Laura" -kyltin kanssa. Ei koskaan voi tietää olisko se enää tunnistanut. Lotta oltiin saatu seuraamme jo edellisenä iltana.

Hertzin auto oli yllättävänkin tilava pikku fiatti, kaikkien laukut mahtui onneks peräluukkuun, niin tilaa riitti. Ei muuta kun nokka kohti Kroatiaa! Mahtireissun roadtrip osuus alkoikin puolen tunnin pyörimisellä Triestessä. Miten ei oo minkään maailman kylttejä Slovaniaan??

4 tunnin ajomatka sujui lopulta yllättävän nopeasti ja perille Splitiin päästiin joskus keskellä yötä. Majotuttiin tosi kivassa Hostellissa ihan Splitin keskustassa, voin suositella kyllä! Törmättiinpä sielä myös pariin suomalaiseen reppureissaajaan, mikä ei kyllä yllättänyt. Suomea Splitissä kuului KAIKKIALLA!

Seuraavana päivänä kulutettiinkin aikaa tutustumalla splitiin. Ihana kaupunki, tosin voisin sanoa ihana Kroatia.

Aloitettiin ostamalla auto musiikkia 1998-1999 vuosilta

Tytöt torilla

Meri <3

Lotta on innoissaan, taustalla Split

tykkään

Splitistä matka jatkui kohti Zadaria. Pysähdyttiin matkalla yhteen luonnonpuistoon reippailulle ja evästämään. Luonnonpuisto oli täynnä pieniä vesiputouksia ja vettä oli kaikkialla.

Lotta ja vesiputous

Zadarissa majotuttiin pienessä kalastajakylässä ihan meren rannalla. Kroatiassa on ihan valtavasti asuntoja, joita vuokrataan turisteille. Voin suositella sellasessa majottumista, meille osu ainakin mukavat asunnot sekä Zadarissa, että Pulassa. Omistajat oli myös tosi ystävällisiä ja avuliata.

Käytiin myös kivalla veneretkellä Zadarin edustalla, ihana vanhapappa ajeli meitä läheisille saarille. Käytiin uimassa meressä ja syömässä hyvää ruokaa kalaravintolassa. Nam.

Tässä kohtaa reissua mun kuvaus into ilmeisesti lopahti. Noh, ehkä saan joskus muilta kuvia.. :D

Zadarin jälkeen suunnattiinkin sisämaahan ja pääkaupunkiin Zagrebiin. Ehkä kaupungeista lopulta mun lemppari! Tosin meri puuttui..

Laura ja Lotta Zagrebin illassa, eiks oo hyvän kuvaajan merkki kun saa lyhtypylvään kasvaan päästä..

Turisti kuvaa turistia

Meitä neuvottiin hostellilla, että raitiovaunuissa voi hyvin matkustaa pummilla, koska tarkastajia ei juurikaan ole. Otettiinkin neuvosta vaari ja hypättiin illan päätteeksi ratikkaan. Noh, kyllähän parin pysäkin jälkeen tarkastajat liitty seuraan ja kummallisesti kysy lippuja vain meiltä ulkomaalaisilta. Paikalliset sai ihan rauhassa matkustaa. Pitkän suomenkielisen selityksen jälkeen herra tarkastaja päätti kuitenki luovuttaa meijän suhteen ja hyppäsi ratikasta ulos. Ei tainnu ymmärtää mitä Lotan kanssa yritettiin sanoa :D

Seuraava päivä vietettiinkin Zagrebissa kierrellen. Muun muassa Museum on broken relationships oli kohteena. Todellista kulttuuria!

Zagrebia ylhäältä päin

Päivän päätteeksi jätettiin Sara lentokentälle ja jatkettiin kolmisin kohti Pulaa. Pulassa vierähtikin sitten viimeiset päivät. Tehtiin tutustuminen lähi alueeseen autolla, syötiin hyvin ja hengailtiin. Lepposta ja mukavaa loppu ajan oloa :)

Uups lampaita tiellä

Taas meri ja rantakahvila

Sisaruskuva

Tuliaisostoksia tienvarresta

Söpö auto

Lopulta oli aika lähteä erisuuntiin. Lotta Tampereelle, Laura Roomaan ja minä suuntasin takaisin Zaragozaan. Päivän matkustamisen jälkeen (Pula-Trieste-Valencia-Zaragoza) olin 15tunnin jälkeen vihdoin takaisin kämpillä. Oli matkustanut olo.

toisiksi viimeinen perjantai

Kaikkien myöhässä tulevien reissukertomuksien lomaan pikkaisen päivitystä ihan tällein tästä hetkestä. Enni ja Heidi lähti tänä aamuna aikasten. Niitten vierailusta lisää juttua, kunhan saan Ennilta kuvia (köhöm fast please!!) Täällä on kuuma ja tosi pilvistä ja sellanen hikoilenkokoajan -ilma. Kauhee päänsärkykin hiipii kun ilma on painostava kun mikä.

Kävin pitkästä aikaa kahvilla Naishan kanssa, molemmat ollu niin eri suunnissa menossa, että olipa kiva nähdä pitkästä aikaa. Cafe Botanico ihan plaza pilarin vieressä oli oikein viihtysä paikka. tykkään. Kokeiltiin ekaa kertaa myös paikallisten Cafe con leche con hieloa eli maitokahvia jäillä. Sairaan hyvä! Pöytiin tuotiin siis ihan tavalliset Cafe con lechet ja lisäksi lasi jäitä. Kahvi on siis tarkotus kumota jäälasiin ja juoda siittä. Tosi näppärä kesäkahvi 1,50e.

Parin tunnin rupattelun jälkeen poikkesin kaupan kautta kotiin. Oikeesti täällä kauppareissukin voi yllättää useempaan kertaan. Eka sai tuntea suurta ylpeyttä meista suomalaisista nuorista tai no tässä nyt tarkoitan ehkä itseäni muutama vuosi sitten ja muita tuntemieani (entisiä)alaikäisiä. Suomen tiukka lainsäädäntö (ja sen noudattaminen) on meinaan kyllä koulinut suomalaisista nuorista hyvin eteviä monella tapaa, muun muassa alaikäisenä alkoholin ostossa. En ole koskaan nähnyt noin huonoa yritystä kun tänään Mercadonassa nämä espanjalaiset nuoret esitti. Ne kymmenen selkeästi liian nuorta tyttöä ja poikaa olis ihan hyvin voinut kikattelun ja hihkumisen sijaan huutaa, että "me ostetaan kohta alaikäsinä sangriaa" ja lopputulos olis ollut sama. Nyt ne tyyty vaan siinä kassan edessä kikatteluun ja kiljahteluihin "jännittäää!!". Kassat siinä mulkoili niitä vihasesti ja kävi keskenään neuvottelua asiasta, sitä ne ei huomannut..  Pliis, yrittäkää edes.

Kaupasta palattuani hyppäsin meijän talon hissiin, josta tuli ulos meijän ihana portieeri, tuttujen kesken Jamppa vaan. Hissiin jäi kuitenkin toinen mies, joka sitten alotti kivasti rupattelun "Eres francesa?", juu öö en ole rasnkalainen. Muut faktat se tiesi tosi hyvin, Erasmus, täällä vaan tän kevään, asuu 5a:ssa. Kerran eräs nainen aloitti hissirupattelun suoraan sillä "asutko 5a:ssa?" ja sitten ei kysynyt enää muuta, tiesi jo että tässä on se Erasmus vaihtari :D  Nää on näitä oikein parhaita puolia siinä, että talossa on portieeri, joka juttelee kaikille ja jonka työn kuvaan taitaa kuulua kaikista kaiken tietäminen. Kaikki myös sitten varmasti tietää, kun taloon muuttaa ulkomaalaisia. :D

Toukokuu & mahtireissu osa Saksa&Italia

Toukokuu vierähti kyllä hurjaa vauhtia. Kuun alussa mulla on vanhemmat ja täti vierailemassa Zaragozassa. Tän ajan kuvat mä hukkasin loppukuusta puhelimeni mukana, onneksi ne taitaa suurin osa löytyä porukoiden puhelimista.. Käytiin muun muassa härkätaistelussa, tällänen kerta elämmässä riittää -kokemus, mutta kulttuuria kai kuitenkin. Voi härkäraukat! :D

Porukoiden lähdettyä mulle tuli melkein heti ihana Elina kylään. Lenkkeiltiin ja shoppailtiin. Juostiin puolimaraton ja lähdettiin Barcelonaan.

un poco vino tinto

Ei se hyvin mennyt, mutta meni kuitenkin

Pakollinen turistikuva parque qüellilta

Hanhet puolusti poikasiaan turistie keskellä

Turisti ja nähtävyys

Barcelona oli taas ihana ja aurinkoinen, mutta kyllä Espanjasta kauniinmpiakin paikkoja löytyy! 

Barcelona oli mahtireissun ensimmäinen etappi. Sieltä jatkoin matkaani Saksan Tübingeniin vierailemaan Saran luona. Saksan pikku kaupungit on kyllä ihania, niin vehreetä kaikkialla ja sellasta kylä henkeä ja tosi kotoista. Vasta Tübingenissä mä ehkä huomasinkaan kuinka kaipaankaan Suomenkin luontoa ja lenkkejä ihan kaupinkin poluilla järvenrannalla, täällä Espanjassa kun ei oikein metsää ole, järvistä puhumattakaan!

Postikorttitalot Tübingenin keskustassa

Turistiopas Sara

Itse Turisti ja söpö pikku kanaali keskustassa

Sateisesta Saksasta matka jatkuikin sitten kohti Italiaa ja Gardajärveä. Sara tarttui Tübingenistä matkaseuraksi ja Sara pakkasi sitten epähuomiossa flunssankin mukaan, joten pikkuisen epäonnisesti jatkui reissu. Säidenkään puolesta ei hemmoteltu, vaan sadetta piisas. Parilla mahtavala lenkilläkin pääsin käymään upeissa maisemissa. Muutoin Riva oli kyllä mukava paikka ja veden äärellä niin ihanaa. Tehtiiin myös yhtenä päivänä retki laivalla Monfalconeen, joka oli jopa ehkä hieman suloisempi kaupunki pikku kujineen. Järveltä käsin oli myös kiva katsella maisemia, voin suositella!

Sara ja taustalla Riva del Garda

Monfalconen rannalla, hetki ennen kohtalokasta aaltoa, hups

Monfalcone järveltäkäsin

Italian kierros jatkui Gardalta kohti Venetsiaa. Venetsiassa olin sitten jo itsekkin niin pää täynnä räkää, etten oikei osannut nauttia sen kauneudesta ja turisteja pursuilevat pikku kujat tuntuivat lähinnä ahdistavilta. Ehkä terveenä ja paremmissa voimissa kaikesta olisi nauttinut eritavalla. Flunssahoureisenkin mielestä kaupungista löytyi valtavasti ihasteltavaa, joten kyllä Venetsia kuitenkin kokemisen arvoinen oli :)

Vaaleanpunainen kanaali iltahämärässä

Turisti taas ja kanaali taas

The one and only HEDELMÄVENE

Bisnesmies

Venetsiasta suunnatti Saran kanssa kohti itää ja Triesteä. Siellä viivyttiin vuorokauden verran ja odoteltiin Lotan ja Lauran saapumista, vaihdettiin julkiset Hertziin ja hypättiin tien päälle kohtia Kroatiaa.

Takaisin täällä

Huh, hiljasta on ollut täällä. Liikaa vieraita käymässä ja liikaa ite reissussa. Eilen yöllä palasin taas Zaragozaan. Ei oo ollut aikaa pysähtyä ja kirjoitella kuulumisia, saatika lisäillä kuvia. Sitten kun on hetki aikaa, niin olo on niin kuin nyt. Väsynyt, aivot narikassa. 

Jahka tästä selviän, aijon ilmoille päräyttää kuvan täyteisen postauksen härkätaisteluista, vanhemmista, hyvistä ystävistä, ruuasta, suomentunneista, kamalasta puolimaraton kokemuksesta, Barcelonasta, Tübingenistä, Gardajärvestä, Venetsiasta, junamatkustamisesta, lentämisestä, Kroatian mahtavista maisemista, matkasairastelusta, pilalle menneistä suunnitelmista, kauniista auringonlaskusta, taas ihanista ystävistä, joiden kanssa sitä aurinkoa katsella, ekasta sommersbyn sideristä tänä kesänä, venereissusta ihanan papparaisen kyydissä, sateesta ja kaatosateesta, siitä olosta kun ei tarvitse tehdä mitään ja nauttii siitä, jäätelöyliannostuksesta, kuohuviistä, piirrustuspeliin vittuuntumisesta, "pitää" ja "täytyy" sanoista eroon pääsemisestä, puhelimen hukkaamisesta ja poliisilaitoksella käymisestä ja ehkäpä vielä jostain muusta.

Mahdollisesti joku mainitsemani juttu jää myös huomioimatta, mutta ainakin noista mun viimeset viikot on koostunut. Tässä viimesten viikkojen aikana on myös pyörähtänyt käyntiin mun viimeinen kuukausi täällä ja ihan pian saankin jo pakata ensimmäisen Suomeen lähtevän laukkuni Ennin mukaan. Ite seuraan perässä 18.päivän päästä.

Tänään otan illan iisisti.