Hobbiton

Ajettin Tairuasta Taupoon Matamatan hobittikylän kautta. Oli törkeän kallis turistikierros, mutta saihan täältä hyviä kuvia.

Ite oon tosi kova lord of the rings fani. Mukamas. Eli en. Oon kattonu lähinnä hobitti osuudet. Ne on ees söpöjä. Mutta onhan tää nyt hianosti tehty ja supersulonen ja kaikkee. Ehdottomasti taas yks aito nz kokemus!

Kierrokseen kuului myös hobittipubissa hobittikalja tai -siideri. Jippii! Oli hyvää!

The Pinnacles

Käytiin tiistaina vaeltamassa The Pinnaclesille. Kuvat on oikein väärässä järjestyksessä, mutta samalta reissulta kaikki. Tarjolla oli lähinnä nousua, mutta vähän muutakin.

Maisemat oli turistille sopivia, vaikka arska ois tietty voinu paistaa enemmänkin.

Yks asia mihin on törmänny muutamaan otteeseen, meinaa merkityt reitit on välillä suht vaikee kulkusia. Ihan oikeesti saa välillä Kiipeillä ihan kunnolla. Suomessa varmaan olis jotai turvavaljaita tai muita, että sinne päästettäs. Turvavaljaita me muuten käytettiin keskiviikon canoyningissa. Sairaan hienoo touhua! Laitan juttua kun saan järjestäjiltä kuvia. Hätäsimmät voi googlettaa mistä on kyse.

Hello NZ

Ennen kuulumaton nettitauko takana. Oli ilmeseen viikonloppu, eikä netistä tietookaan. Miten nykyään saa ajan kulumaan ilman nettiä? No ilmeisesti juoksemalla ja ottamalla arskaa. Lopetin neurootisen aurinkorasvaamisen ja paloin. Oon syöny aamiaista terassilla, josta näkee merelle ja lukenu kirjan. 

Uusi-Seelanti on jo nyt mahtava. Alotettiin suunnistamalla viime viikonlopulla Aucklandissa, jossa oltiin yötä yhden suunnistajaperheen luona. Älyttömän ystävällisiä ja avuliaita. Saatiin karttoja ja neuvoja ja majotus. Kuvassa naama punasena intervallisuunnistuksen jälkeen. Oli siistiä. Pidettiin kahden reenin välissä taukoa rannalla, jossa hiekka oli mustaa. Ihmeellistä. 

Nyt ollaan Tairuassa, rikkaiden Aucklandilaisten loma-asuntojen keskellä. Tehtiin pitkä lenkki yks päivä. Juostiin 500m vanhaa kaivostunnelia ja pelättiin. Eilen melottiin merellä.

Tää luonto on kyllä kummallista. Yhdessä hetkessä mustaa hiekkaa ja toisessa valkosinta mitä oon ikinä nähny. Eilen käytiin myös Hot water beachilla. Sielä hiekkaan kaivetaan kuoppa, joka täyttyy kuumalla (polttavalla) vedellä. Siinä voi sit kölliä, jos onnistuu kaivaan oikeesta kohtaa, ettei pala, mutta vesi on lämmintä, eikä aallot täytä kuoppaa kylmällä merivedellä.

Valkosta hiekkaa taas tarjoili Cathedral Cove, jonne tehtiin ilta lenkki/kävely. Turistin sielu lepäs.

Parasta tänään oli hyvä reeni ja fresh fruit jäätelö. Huomenna tehdään vaellus ja keskiviikkona jotain hurjaa!! Hihiii, vähän kyllä jo jänskättääkin! Palaillaan!

Aivan hyvä päivä

Kolmas viikko reissua lopuillaan. Sunnuntai starttas Sydneyssä reippahasti klo 5 herätyksellä Sydney trailrunning series:n osakilpailuun. Tiedossa oli 10km polkua aamuvarhaisella. Reitti osottautui enemmän kun hyvin suunnistajalle sopivaksi ja palkintoja toi yks jos toinenkin mukanaan. Aikanen lähtö osottautu pelastukseksi ja sairaan hyvä fiilis jäi!

Kun aikasin herää niin ehtii aikasin myös päivän duunin pariin. Brunaa haettiin tänään ehkä ekaa kertaa tosi tarkoituksella. Manly beach pisti parastaan säiden ja haiden puolesta. Uitiin sitten vähän vähemmän.

Päivän kruunas lautta Manlystä keskustaan ja drinkit opera barissa. Huomenna mennään Taronga zoohon, että nähdään vompatti muuallakin kun tielle kuolleena ja koala. Ja vesinokkaeläin olis jo liian hyvää ollakseen totta. Suunnitelmissa on myös meikata ekan kerran Melbournen jälkeen. Tavotteet on korkeella. Tää on kyl kiva tää Sydney.

Loppuun vielä aidon surffitukat teko-ohjeet:

1.Matkusta Tasmaniasta Sydneyyn helteeseen

2. Käy uimassa suolavesialtaassa, käytä aurinkoöljyä niin, että sitä joutuu hiuksiin

3. Hikoile hostellissa yö ja laita aamulla kuivashampoota

4. Juokse 10km kisa

5. Ui meressä, makaa hiekassa ja käytä aurinko rasvaa

5. Harjaa hiukset jos harja menee hiuksista läpi ja aavot.

Huay Cape & Central Highlands

Taisi olla toissa päivä kun ajettiin Hobartista Port Arthuriin. Tässä vähän menee päivät jo sekasin. Eniveis, matkalla käytiin lenkillä taas yhdessä kansallispuistossa. Oli tarkoitus juosta vajaa tunti, mutta puolekstoistahan se lipsahti. Kuvat voi yrittää puhua puolestaan, mutta ihan uskomatonta oli. Sellasia postikorttimaisemia. Merestä nousi mielettömiä kallioita. Kelpas juosta, vaikka nousua kerty taas kerran enemmän ku laki salli.

Port Arthuriinkin päädyttiin. Sielä oli vanha vankila, johon aikanaan tuotiin pahimmat vangit Australian muista vankiloista. Yrkät kalliot Haittas kai karkaamista hyvin. Mun mielestä paikka oli liian kaunis vankilaks. Mutta kai sielä kivaa oli ollut vaan brittivahdeilla, ei vangeilla.

Parhaillaan ollaan Central Highlandsissä keskellä Tasmaniaa. Tehtiin neljän tunnin vaellus upeissa maisemissa, mutta maisemia ei kyllä nähty. Oli sen verran hyvä sää. Pakko oli silti kiivetä yhen vuoren päälle. Tuuli oli varmaan miljoona metrii sekunnis ja sade tuli kivasti vuoren harjalla alaviistosta. Hiano kokemus sanoisin. Kuvat jäi ottamatta, ei ollu some-matskuu ja kamerahan siin ois hajonnu. Ehheh. No turvallisesti takas mökillä. Saa nyt nähdä miten huomisen vaelluksen käy. Sää ei suosi, mutta ihmekkös se, jos tääl keskimäärin sataa useemmin ku 6 päivän viikos. Onneks kohta Sydneyn helteeseen. Suunnitteilla mm. yksi trail run, biitsii ja turisti meininkei. Oikeestaa sade tuntuu välillä hyvältä. Kuhan ei jatku liian pitkään.

Tällä hetkellä ollaan aika netin ja verkon ulottumattomissa nää pari päivää. Sydneyssä sit taas sivistyksen pariin. Jos vaikka käyttäs meikkiäkin taas parin viikon jälkeen. Ja pukis muutakin ku urheiluvaatteet.

Bicheno by the bay

Käytiin tosiaan juoksemassa suunnistus kisoja Launcestonin sprintin lisäksi it. rannikolla.Kolme keskaria ja yksi pitkämatka. Keskarit juostiin putkeen peräkkäisinä päivinä. Ensimmäinen päivä oli suht huono pohjaisessa maastossa, mutta jotenkin ihan kivaa suunnistusta, vaikka mun osalta päivä oli yks fiasko. Ei vaan lähteny. Ei juoksu, eikä suunnisrus. Ihan älyttömän turhauttavaa ja toi kivaa suunnistusta -kommenttikin irtoo vast nyt viikon jälkeen. Aika kultaa muistot.

Seuraavana päivänä siirryttiin farm land -maastoon ja se oli siistiä. Vaikka maasto sinäänsä oli tylsää ja suunnistuksellisesti helppoa, niin muutaman kerran sai sellasen vau elämyksen kun mäen takaa pilkotti meri. Kisassa alko jo vähän homma löytyyn mullakin, mutta muutaman kerran leivoin ihan naurettavat pummit. Väärään mäkeen ja sillain. Kuvina tässä meijän radan ehkä 14. rasti.

Kolmanteen keskariin lähin aika käsijarru päällä. Ei jaksanu enää pummailla. Enkä pummaillutkaan. Jäin ihan vauhdissa, mutta parempi fiilis kävellen kuin pummaten. Koska meijän sarja juoksi world cupin naisten kanssa saman radan, niin sain jopa muutaman hyvän päänahan mm. ruotsinmaajoukkueen naisista. Haha. 

Pitkämatka sit parin lepopäivän jälkeen olikin jo läpi käyty. Ei enää näihin käärmemetsiin. Hyi. En oikein ees tiiä miten noita keskareita sai juostua. 

Kisojen ajan oltiin majotuksessa Bichenossa, joka oli pieni rantakylä. Majotus oli kiva ja säät suht hyvät. Parhaiten jäi silti mieleen pikku pingviinit, joita käytiin ihailemassa ihan majotuksen vieressä rannalla. Sieltä merestä ne pikkuset nousi yöksi ylös ja oli niiiin hauskoja! Nää oli kai maailman pienimpii pingviinei, vaan noin 30cm korkeita. 

Freycinet & the Wineglassbay

Hei vaan Hobartista! Täällä on päällä aika kova iltaväsymys. Ajettiin tänään siis Hobarttiin älyttömän hyvän päivän jälkeen. Kisat Bichenon seuduilla päätty eilen. Mun osalta loppu oli ehkä vähän jopa koominen, kun pitkän matkan kisan keskeytin heti alkuunsa. Kolme alla ollutta kisaa käärmemetsissä oli kuluttanut täysin mun käärmeensietokyvyn loppuun, enkä uskaltanut ottaa mettässä askeltakaan näkemättä mihin astuin. Hyhhyh. Oli meillä kuitenkin annettu hyvät ohjeet käärmeen pureman varalle, mut jotenki maahan makaamaan käärmeen viereen ja konpressio&koho sekä käärmepilliin viheltely ei sit vakuuttanu siitä turvallisuudesta. Onneks uudes seelannis ei oo mitään myrkyllistä. Kisoista muuten kirjottelen ehkä sitte tuonnempana.

Tänään tosiaan otettiin autot alle ja suunnattiin Coles Baylle Freycinetin kansallispuistoon. Tasmanian itärannikolla oleva niemi oli yks ainoita juttuja, joita jo etukäteen aattelin, et pakko päästä. Tosi makeeta rantaa ja maisemaa joka puolella. Käveltiin eka 10km lenkki rantaa ja metsää. Oli just sellanen fiilis et ai että ollaan lomalla. Turisteja tällä lenkillä kylläkin oli riittämiin..Meidän lisäksi siis. Latisti vähän tällästen eräilijöiden fiilistä.

Alku lenkin jälkeen lähettiin kiipee Mt Amosille, josta piti olla parhaat maisemat wineglassbaylle ja muualle ympäristöön. Eikä kyllä pettänyt. Noi maisemat oli kyllä jotain aivan mieletöntä, joka puolella merta ja biitsiä noin 500m korkeudesta oli kyllä kiipeemisen väärti! Kiipeemisen nimenomaan, oli aikamoinen reitti meinaan ylös. Alas tullessa hyvä pers tuntuma kallioon oli muutaman kerran tarpeen :D

Päivän vaellusten jälkeen sitten vielä piknikki rannalla ja päiväunet. Näistä aineksista on hyvä lomapäivä tehty.

Narawntapu

Eilen lennetiin Tasmanian puolelle Launcestoniin. Otettiin autot alle ja suunnattiin yliopistolle, jossa juostiin sprinttejä. Autojen saaminen aiheutti taas pientä säätöä, mutta lopulta menopelit lähti liikeelle, vaikka pyyhkijät pyyhki risteyksissä alkuun tiheemmin kuin vilkut. Kuskit Lotta ja Tiia on kuitenkin suoriutunut mallikkaasti vääränpuoleisesta liikenteestä.

Sprinttaaminen oli tällä porukalla myös vähän hukassa. Koska aamulennon vuoksi ei ehittykään oman sarjan kisaan juostiin erikseen meille tehdyssä A sarjassa. Tulokset oli lopulta Tiia, Ellu, Sonja, Lotta ja tytti kesk. Pummia tuli tosin kaikille enemmän ku laki sallii. Alku kankeutta.

Tänään on onneksi ollu hieman inhimillisempi ilma kuten yllä näkyy. Lämpöä on ollut vain 25 asteen kiepoeillä. Käytiin tekemässä eka vaellus Narawntapun kansallispuistossa. Nähtiin ekat kengurutkin. Ei uskallettu näitä veijareita kovin lähelle, joten kuvat oli aika säälittäviä. 

Muutoin kelpasi kuljeksia, kun sää suosi. Tuloksena huikeat urheilupaidan rajat ja kaikesta rasvaamisesta huolimatta punottava iho. 

Aika kuluu yllättävän nopeasti, kohta on eka viikko reissua takana. Tosin aika monta vielä edessä. Reissu väsymys oli eilen illalla aika käsin kosketeltava, kun päivä mentiin aamulennon jälkeen aika kevyin lounain 30 asteen helteessä eka odotellen ja sitten kisaten.  Tänään aamulla oli kuitenkin sellanen olo, että tästä tulee hyvä päivä. Sellanen siitä kyllä sitten tulikin.