Kauhee kuvapläjäys tulossa. Osan aurinkoisempaakin aurikoisemmista kuvista tosin bloggeri kieltäyty tänne lataamasta, mutta säästytäämpä sitten niiltä kateudesta kaikkein virheimmistä naamoista. Onneks aika hienoja kuvia sain lisättyäkin. Kiitos myös muille tytöille kuvista, jotka on aika paljon parempi laatusia kun mun puhelimen otokset. Pakko ostaa uus puhelin kun tulee Suomeen.
Eteläsaari on antanut suht parastaan ekan viikon. Ekat yöt oltiin Nelsonin vieressä Richmondissa sellasessa söpösessä omakotitalossa. Kaikki pelit ja vermeet oli ja ruusuja pihassa. Takapihan nurtsi ja palannut aurinko mahdollisti rusketuksen elvytyksen. Meinas alkaa jo huolettaan pitääkö Suomeen palata ihan kalkkilaivana. Peukkuja pystyyn säidwn säilymiseks.
Ohjelma on koostunut suunnistusvedoista sekä kaikesta muusta mahdollisesta. Sunnuntai vietettiin merellä abel tasmanin kansallispuistossa. Vuokrattiin Lotan ja Tytin kanssa kanootit, melottiin kolme tuntia yhteen suuntaan ja käveltiin takas kaks. Merel nähtiin maisemien lisäks hylkeitä loikoilemassa kallioilla.
Kaks hurjinta kävi hyppäämässä skydivenkin. Ite en lukeutunut hurjapäihin. Mulla on sen verta järkee viel pääs, et lentokoneesta ei kuulu hypätä. No noi oli kyl aika innoissaan jälkikäteen, et ilmeisesti kandeis kokeilla, jos on tarpeeeks hullu.
Nelsonis käytiin taas yhes tiekisas juoksee 5km. Kaikilla meni vähemmän aikaa ku viime kerralla ja voitettiin taas arvontapalkintoja. Ilmottauduttiin myös yhteen polkujuoksuu, se on vaan satakertaa kivempaa kun tie!
Maisemat on skydiven lisäks ollu aika makeita ihan maan pinnaltakin käsin. Nelson Lakes kansallispuistoon satuttiin suunnistusreenin perässä ja maisemat oli aikamoiset. Kun olis postikorttiin astunut. Suunnistuskin oli aika erilaista ja haastavaa.
Hetkittäin sitä kyllä miettii, että pitis ravistella itteensä, et tajuis kuin makeita paikkoja. Pitis valillä osata pysähtyä kunnolla. Tuppaa välillä oleen vaan kiire juosta eteenpäin. Ihan kirjaimellisestikin. Suurin osa nähtävyyksistä tulee aina nähtyä lenkin varrella.
Esimerkiks yllä olevan kuvan upeus tajuttiin vast lenkin jälkeen kun juostiin tänään kovempaa lenkkiä Frans Josefin jäätikön kupeessa. Uhhuh ihan mieletön, vaik olihan se upee siinä juostessakin, mut noi heijastukset. Tytist on kehkeytusmäs hyvä vauhdissa kuvaaja!
On kyl kelvannu juosta. Eilen vetoja rannalla ja upeilla rantakallioilla ja tänään taas postikorteissa. Joka päivä on sellanen olo, et oli paras reeni pitkään aikaan, parhaat maisemat ja kulkikin paremmin. Otsikko on vaan anagrammi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti