Ben Lomondin juuriin käytiin tutustumassa vielä lauantainakin juoksukisan merkeissä. Maisemat oli amazing, unelma kulku täysin kadonnut. Kymmenen kilsan kisa oli (onneksi) hieman vajaa mittainen, vaikkakin reitti ihan rankka. Alkuun noustiin hiekkatietä puoliväliin asti. Laskettiin jyrkästi alas joenvarteen ja seurailtiin jokea molemmin puolin polkua pitkin. Polku poukkoili joenvarrella ja ylitys tapahtui mukavasti miten joen yli nyt jaloin pääsee. Kengät alkoi painaa, jalat painoi jo ennemminki ja kylmä vesi hyydytti. No maaliin päästiin ja aika kultaa muistot. Vai miten se menee. Arpaonni mulla on yhtä päälaellaan kuin täällä kesä on talvella ja etelässä kylmempää kuin pohjoisessa. Toisen arvontapalkintokengät täyttää nyt laukkua. Onneksi vanhat lenkkarit on jäähyväismatkallaan, menee sitten laukkukin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti